Nykyään viikonloput kulkevat aina vain yhden tietyn kaavan mukaan. Tulee perjantai, ja ihmiset havahtuvat kyselemään mitä muut kanssaeläjät aikovat - itsekin WhatsAppin omaavana saan aina muutaman "Mitä tänää?" -viestin. Useimmiten vastaus on "emmä tiiä", vaikka kaikille on ihan selvä, että mitä tänään - juodaan olutta tietenkin.
Niin, siinä ei ole enää mitään erikoista. Kaljaa juodaan joka perjantai ja lauantai, joskus se venähtää sunnuntaillekin. Toisinaan viikonloppu aloitetaan jo torstaina, kun ei malteta odotella perjantaita, ja "pikkulauantai" on hyvä syy narautella korkkia keskiviikkoisin. Illat koostuvat musiikista, röökillä ravaamisesta ja melutason noususta kriittisiä hipoviin lukemiin, kun ihmiset joutuvat huutamaan toistensa päälle kuullakseen vieressä istuvien äänet. Juomisesta on tullut sääntö eikä poikkeus, se ei enää ole tehokeino jota käytetään sillointällöin illanistujaisissa hyvien naurujen ja hyvän fiiliksen takaamiseksi - se on koko illan ydin, pohja ja perusta, humala on tila jota ihmiset hakevat joka kerta hanakammin hullunkiilto silmissään ja rauhallinen siemailu on korvattu täysin kiskomisella, jonka ainoa päämäärä on saavuttaa "vitunmoinen jurri".
Olen minäkin siihen syyllistynyt, enkä halua tuomita ketään. Mutta hiljalleen olen alkanut kasvaa siitä pois, tilalle on tullut muutakin elämää kuin känni, ja kiinnostusta riittäisi vaikka mihin - selvinpäin. Havahduin kuitenkin liian myöhään, sillä huomasin ettei ympärilläni ole enää ihmisiä, joita kiinnostaisi myös olla selvinpäin ja tehdä juttuja, niinkuin mennä keilaamaan, katsoa elokuvia tai vaikka vain jauhaa paskaa elämästä ja muusta turhasta. Keilaaminen voisi olla hauskaa umpijurrissa, leffat naurattaa kännissä ja puhuminen luistaa hyvin pullon kanssa - mutta kun ehtona on olla selvinpäin, ihmiset kaikkoavat. Selvinpäin ollaan vain yhdenlaisissa tilanteissa - ne ovat niitä, kun kysyt mitä tänään, ja saat vastauksen "kämpillä selvinpäin".
Selvinpäin olemisesta on tullut ihmisten yksityistä aluetta, sitä kun halutaan omaa aikaa ja rauhaa. Kämpillä selvinpäin tarkoittaa sitä, että seura ei ole tervetullutta sillä hetkellä. Oman rauhan haluaminen on ok, mutta mielestäni se ei ole, että selvinpäin voidaan olla ainoastaan silloin kun ei tarvitse harjoittaa mitään sosiaalista kanssakäymistä. Itse en ainakaan halua ylläpitää kaikkia ystävyyssuhteitani pelkästään humalan voimalla.
En haluaisi jatkossa olla se, joka joutuu viettämään viikonloppunsa yksin vain koska haluaa olla selvinpäin, mutta tällä hetkellä se vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, sillä kuningas alkoholin ote ihmisistä on aivan liian vahva. Se on niskalenkki, josta karskeimmatkaan eivät pääse irti.
Tämä olikin samalla neitsytpostaus tähän blogiin, joten kommentointi on enemmän kuin sallittua, ja lukijaksi voi liittyä myös mikäli kiinnostaa!
